Olin eilen työkaverini luona vähän iltaa istumassa, kun sain soiton veljeltäni, että meidän pitäisi ottaa sunnuntaina viikoksi vanhempieni koira hoitoon, koska he eivät sitä voi ottaa. He keksivät sen jotenkin ihmeellisesti yhtäkkiä perjantai iltana klo 21, lapsi kun on allerginen. Tietenkin lupasin ottaa, mutta samalla hirvitti ajatus siitä, että mitäköhän siitä tulisi. Meidän koirista toinen on todella mustasukkainen minusta sekä tämä vanhempieni koira samaten. Tänään äitini soitti, että olitte sopineet, että Jojo tulee hoitoon teille. Totesin siihen vain, että armas veljeni päätti näin. Äiti oli hiukan ihmeissään siitä kuinka tämä nyt näin vaikeaksi heittäytyi. Seuraava vaihtoehto oli se, että mieheni ajaa joka aamu lenkittämään koiran ennen töihin menoa, kun veljeni ei myöskään siihen suostunut. Hän asuu kuitenkin n 150 m päässä ja me 20 kilometrin. Loppujen lopuksi päädyttiin siihen, että minä olen mahdollisimman monena yönä siellä ettei Jojon tarvitse olla yksin niin paljon, toki olisihan sitä käyty 3 kertaa päivässä lenkittämässä ym. Mitään erityistä aktiviteettia sille ei tarvitse järjestää, se on kuitenkin jo 14-vuotias ja alkaa olla jo kilometrit täynnä, valitettavasti.